Finnish (Suomi)English (United Kingdom)DeutschRussian (CIS)
Kiitos ja anteeksi!
24.04.2015 13:22


Hävettää…tämä on vain ollut niin mahdotonta. Tässä on meikäläisen viime ajat olleet sellaista suurta ihmettä että pää on mennyt sekaisin ja hormoonit hyrrää. En ole ehtinyt edes kuulumisia kirjoitella.

No, kaikki alkoi niistä ranskattarista. Tietäähän sen, vähän on ollut meno toisenlaista mihin tämmöinen skandinaavi on tottunut. On annettu ymmärtää jos jonkinlaista. Voi olla, että jotain olen ymmärtänyt väärinkin….

Nämä neidot ovat siis kerrassaan hurmaavia. Jokainen oma persoonansa. On vauhdikkaampaa ja villimpää. Sitten sellaisia jotka keskittyvät enemmän mietiskelyyn. Näillä neidoilla on tietysti hienot ranskalaiset nimet mutta olen antanut niille lempinimiä vähän luonteen mukaan, eipä minun kieleni taipuisikaan niin hienoihin nimiin.

Pari kertaa on kärsivällisyyteni pettänyt ihan täysin ja olen kovalla vaivalla murtautunut omasta aitauksestani tyttöjen perään mutta aina olen jäänyt kiinni ennen kuin olen päässyt lähempään kontaktiin. Hiki päässä ollaan isännän kanssa juostu peräkanaa pitkin pihamaata. Jälkeenpäin on aina vähän naurattanut.

No, nyt sitten ollaan ihmeen edessä oltu. On nimittäin alkanut syntyä lisää pitkäkorvaisia jotka sitten ovat pörränneet tässä minunkin kiusanani. Juoksevat vain viuh’ tuonne ja viuh’ tänne. Ei pysy meikämanne perässä. Olen vain pyöritellyt päätäni, nuoruus ja hulluus.

Viime yönä näki päivän valon taas uusi jälkeläinen. Olen huutanut jo isännälle monena yönä että ”tuus ny kattomaan, kohta syntyy” mutta ei ole mies vaivautunut lämpöisestä pedistään nenäänsä ulos laittamaan. Viime yönä sitten jo meinasin hermostua ja niin taisi hermostua isäntäkin koska keskellä yötä minua vietiin kun pässiä narussa sisälle talliin. Ei ollut fiilis kovin korkealla, ei myöskään isännällä, moitteet olivat sen mukaiset. Kuulemma koko kylä herää.

Mutta mitä minä sanoin, MITÄ MINÄ SANOIN??!!! Ei mennyt meikämannen raijaamisesta kuin hetki niin jo kuului naapuri karsinasta pienet uuden elämän äänet. Jo tuli isäntäänkin liikettä. Vähän olisin anteeksipyyntöä odotellut…ei kuulunut.

Ja sen olen myös kuullut että vain suuret rakastajat saavat tyttölapsia. No, arvatkaapas, onko tullut muita kuin tyttöjä, ei ole. Ja 3 kappaletta vielä! Emäntä kyllä on huomautellut että aasi kantaa vuoden ja nämähän saapuivat vasta elokuussa Suomeen. Mutta mitä väliä, hyvin voin ottaa kunnian itselleni.

Ylpeä ”isä”, Adolf